Kolmas ja viimeinen opiskeluvuosi pyörähti käyntiin jo aikapäiviä sitten, mutta blogipäivitykset pyörähtävät käyntiin vasta nyt, kun kuvioihin tuli jotain muuta kuin raivuuta ja istuttamista.
Tästä eteenpäin käymme kollegoiden kanssa läpi "erikoispuiden" kaatoa, eli tutustumme arboristin hommiin. Oppaina koulun kalustoon kuuluva Jyrki ja jyväskyläläisvahvistus, alan yrittäjä, Petri.
Sanallisen johdannon perusteella päähäni pälkähti aatos, josko nyt sitten kuitenkaan tuli valittua kykyihin nähden ihan oikea kurssi, mutta homma on osoittautunut jokseenkin kiinnostavaksi. Kävimme luokan kanssa kaatamassa muutaman rungon ikäänkuin kokeeksi. Yksittäisen puun kaadossa vierähtää helposti tovi jos toinenkin: varmistuksen varmistuksen varmistukset ja sahaustekniikat poikkeaa paljon ns. "normaalista hakkuutyöskentelystä". Ketjujarrun näyttelee suurta ja mahtavaa osaa.
Kuvassa varmistusköysi, jolla pyritään estämään rungon livahtaminen taustan pihapiiriin ja paalinaruille.
Iltapäivän tarkkuuskaatelu suoritettiin vaihtelevissa merkeissä Valkjärvenkankaalla. Ns. luonnollisesta ympäristöstä huolimatta pyrimme toimimaan kuten olisimme olleet esim. pihapiirissä. Tavoitteena hallittu kaato ympärillä olevia puita vahingoittamatta ja latvan sijoittaminen etukäteen silmämääräisesti kepin avulla sihdattuun kohtaan.
Kanto jää korkeammaksi, kuin normikaadossa. Ville tunkkaa, varmistusköysi viiden metrin korkeudessa.
Hiottavaa riittää, mutta toisaalta peli on vielä kesken.
