Luultavasti viimeinen päivä näillä seuduin tällä erää.

Jarno oli pois, joten puhkaisin uran lopulliseen malliinsa.

Panoraama kulmauksesta. Ura tekee 90° mutkan tässä kohtaa, saas nähdä taipuuko kone. Jarnon vielä avaamaton reitti kombikannusta kello kymmeneen.

Lähikuva.

Puuhastelun jälkeen näytti tämmöiseltä. Ajoura auki ja sivut harvennettu. Otto livistää.

Tänään kiertelin viime viikkoisia jälkiä tarkastelemassa. Omalta tontilta poistin vielä muutaman koivunvitsan ja Roopen puolelta muutaman isomman koivun ajouran sivusta, kun oli jäänyt tiheäksi.

Jätin Roopelle vielä muutaman makupalan ja siirryin Jarnon maille, naapuriin. Puuston koostumus pysyi samana, koivua ja kuusta. Kuusikosta poistelin koivut ja pienemmät kuuset. Availin samalla ajouraa Jarnon puolelta, että kone pääsee perille asti. Koivikko jäi odottelemaan.

Jarnon ja meikäläisen tontin raja kulkee suunnilleen kuvan keskellä olevan kuusen paikkeilla. Oranssit ruksit ja nuolet osoittaa ajouran linjausta.

Maisema muuttui.

Kevät on saapunut tällekin kulmalle.

Taas puolikas päivä. Ohjaajina Kalle ja Tuomo.

Kuusikon kimpussa. Joku ihmeellinen intuitio esti kaatamasta puita annetun ohjeen mukaan. Hyvä niin, sillä eihän nyt veikkosen tähden kuusikossa päde sama malli, kuin koivikossa. Roopen kanssa katteltiin ja funtsittiin asiaa ja tultiin molemmat siihen tulokseen, ettei missään nimessä vedetä liian harvaksi. Kapinahenkeä siis.

Tuomo tuli kierroksellaan ihmettelemään tekemisiäni ja totesi, että hyvältä näyttää, ei tarvihe tehhä enää mitään... Näköjään joskus kannattaa totella "järjen ääntä"... Tai sitten joku aikaisemmin opetettu asia on päässyt livahtamaan muistiin, sellaistakin on kuulemma sattunut joillekin joskus, kertoo evolaiset legendat. Myös vahingon mahdollisuus on olemassa.

Hakkuu-näyttö tuli tänään suoritettua hyväksytysti.

Blogissa 1000 käyntiä! Raivooja kiittää kiinnostuneita kiinnostuksesta.

Puolikas päivä Area 12: lla.

Hyökkäsin aamusta ajouran pohjoispuolen kuusikkoon. Joulukuusiosasto muuttui energiapuuksi hyvällä tahdilla. Jossain vaiheessa Jukka ilmestyi tiirailemaan tontin tiheyksiä. Keskeltä ajouraa mitatut määrät oli Jukan mukaan jotenkin "metsässä", vaikka eilen mentiin vielä hyväksytyissä haarukoissa. Mystistä.

Tein joutessani 3,99 vitsan. Kolmelta koealalta mitattu ppa oli 3,66 runkoa, eli hieman yli sallitun (3) mentiin. Jäljellä olevaa puustoa tarkastelemalla on kuitenkin melko mahdoton sanoa, mikä joutaisi pois. Taidan jättää poisto-operaation kokonaan väliin, ei kenenkään maailma ko. asiaan kaadu. Täytyy tästä lähin tehdä tarkempaa jälkeä, mikäli mahdollista.

Panoraama työmaalta. Kuusikon hoito on vasta alussa. 

"Street view" kuusikkoon

Iltapäivä meni hikoillessa leimikonsuunnittelun näytön parissa toisaalla. Siitä tuonnempana lisää...

Korkeamäen varjossa.

Viime viikolla suunnittelun alaisena ollut palsta pääsi ehostuksen alle tänään. Ajouran avauksella lähdettiin liikkeelle, niinkuin kai on "oikeastikin" tapana.

Lähtötilanne.Vasemmalla näkyvä kuusikko jäi tänään rauhaan. Ura kulkee suunnilleen koivikon ja kuusikon rajalla.

Jukka ihmettelee ajouran hienostunutta linjausta. Relaskooppi vahvisti sen, minkä silmä totesi passeliksi jo työn lomassa: 9 runkoa/koeala. Tavoite on siis 7-9.  

Niput alkaa olemaan suht siististi uran sivussa, eikä kaatojakaan lipsunut "väärään suuntaan". Konkeloita tuli tänään vain yksi, sekin irtosi helposti Roopen rientäessä apumieheksi.

Muutama sananen ergonomiasta.... Aamulla ennen metsään lähtöä pohdittiin Terhin kanssa ergonomian merkitystä. Onhan se toki selvää, että oikeilla työasennoilla säästää torsoaan, mutta jos on ikänsä riuhtonut ja venkoillut miten sattuu, niin tuskin keho tottuu "oikeisiin" asentoihin ja otteisiin kovinkaan nopeasti. Lupasin edes näytellä ergonomista työskentelyä, jos opettajista joku sattuu haukankatseineen lähistölle. Munia myöten hangessa seistessä ja rungon ollessa hartioiden korkeudella se on hankalaa, onneksi sellaisia tilanteita ei ollut kovinkaan tiheässä.

Valkea-Mustajärvellä parsimassa.

Käytiin viimeistelemässä muutama tiheämpi nurkkaus. Nyt se alkaa luultavasti olemaan semmoinen, kuin oli toive.

Ppa keikkunee 16/ha tienoilla.

Alueelle jäi myös hieman "alkuperäistä" mallia jäljelle. Isojen kivenlohkareiden ympäristö jätettiin pääosin koskemattomaksi. 

Poislähtiessä huomasin, että kollegoilla on kasaamisen kanssa ongelmia. En ole siis yksin asian kanssa.

Leimikonsuunnittelulla jatkettiin. 

Aamiaisen jälkeen jalkauduimme eilisille salomaille. Tuumailtiin alueen jakamista pienempiin osiin. Arpa saa päättää, kuka pääsee/joutuu mihinkin. Alkuperäisestä suunnitelmasta jakaa koko kolmen hehtaarin tontti joukkueemme kesken poikettiin sen verran, että keskityttiin vain koivuisempaan osaan. Havut saa nauttia keväästä vielä tovin... Jukka toimi konsulttina.

Puolen päivän jälkeen tälläydyimme Jarkon kanssa työvermeisiin. Tarkoituksenamme oli tehdä n. aarin koeala, joka toimisi ikäänkuin ohjenuorana ja esimerkkinä sille, miltä kohteessa tulisi näyttää "sitten joskus".

Koeala sisältää pääosin koivua ja kuusta, seassa muutama mänty. Alue rajautuu lännen puolelta ojaan, etelässä ja idässä ajouriin. Alueen läpi tehdään uusi ajoura.

Hetken riuhtomisen jälkeen suoritettiin tarkistuslaskelmia ja pohjapinta-ala -tarkastelua Tuomon johdolla. Relaskooppi ja mittanauha kiersi. Täytyy sanoa, että ensimmäinen kerta koivikon harvennuksen parissa olikin haastavampaa puuhaa, kuin olin kuvitellut. Onhan asiasta ollut puhetta aikaisemmin, mutta ei sitä vaan tahtonut uskoa, että liian tiheäksi jää. Silmät valehteli rajusti. Ylimääräisiä puita ei ollut kuitenkaan sylikaupalla, vaan yhden käden sormilla laskettava määrä. 

Tottahan se oli jo tuttua, että latvat ei saa koskettaa toisiaan. Metsä siis pitää saattaa sellaiseen tilaan, että se pärjää mukavasti tulevat 10 vuotta. Välimatka runkojen välillä saa olla nelisen metriä.      

Roopen kuitu ja energia.

Näyttöjä ajatellen tämä päivä oli tärkeä. Toivottavasti ainakin joitain pointteja rekisteröityi kupoliin. Esim. kaatosuunnat ajouriin nähden vaatii edelleenkin harjoittelua, samoin tiheyden arviointi ja systemaattinen eteneminen. Poukkoilua esiintyy turhan paljon.

Arttu ja Prttu esitteli taitojaan "luppoajalla". 

Pääsiäisen jälkeinen viikko starttasi juohevasti leimikonsuunnittelulla.

Aloiteltiin kiertelemällä aluetta, tarkistettiin rajamerkintöjä, ihmeteltiin puita ja pohdittiin ajouria.

Ajourien parissa menikin sitten loppupäivä. Vanhoja urantapaisia oli maastossa jonkinverran, hyödynsimme niitä mahdollisuuksien mukaan. Joka paikkaan ne eivät kuitenkaan yltäneet, joten uusia jouduttiin piirtelemään kartalle. Maasto on pääosin helppokulkuista, muutamia isohkoja kiviä löytyy, korkeuserot kohtalaisen maltilliset.

Tarjolla koivua, kuusta ja mäntyä, nekin melko selkeärajaisesti omilla kasvupaikoillaan. Kuusikko ja männikkö paikoin hyvin tiheää. Koivikossa on joku edeltäjämme käynyt joskus pyörähtämässä.

O-Boy nauhottaa kuusta. Ajoura menee siis tämän puun itäpuolelta, nauhan solmu sille puolelle, tuumii hän.