281112 Taimikonhoitoa Arabiankankaalla.

GRANDE FINALE, viimeinen raivauspäivä tällä erää.

Nimenhuudon jälkeen "valtauksille", eli toisin sanoen kaava oli sama, kuin viikko sitten. Itsenäistä työskentelyä ilman jatkuvaa opastusta ja valvontaa. Ossi ja Terhi kierteli alueella ja huomautti, jos oli korjattavaa. 2400/ha, 12/3990

Oman palstani koillis-kulman parinkymmenen neliön puuryppäässä oli aluksi hieman miettimistä: Suomen puulajikirjo esiintyi siinä lähes koko komeudessaan.

Koivu, pihlaja, kataja, mänty, kuusi, sekä jokunen leppä.

Jätin sen tarkoituksella koskematta ja siirryin suoraan mäntyjen kimppuun. Tällä kertaa koetin edetä ilman koeala-seivästä ja nähtävästi enimmäkseen onnistuin pysyttelemään kohtuuden rajoissa. Muutamia epähuomiossa jääneitä yksilöitä jouduin poistamaan jälkikäteen.

Omalla alueella pysyminen oli hieman hakusessa ja lipesin välillä Juliuksen tontille. "Ei haittaa", kuittasi Julle päivän päätteeksi. Kumma jätkä.

Liikkuminen kankaalla oli helppoa ja työn eteneminen mielestäni kohtalaisen ripeää, kirimistä riittää silti.


Ennen poislähtöä sain vielä määräyksen uudelle alueelle. Työnkuva pysyi samana. Tämän alueen männyt olivatkin sitten hieman haastavampia tapauksia; lähes jokaisessa puussa oli joku valuvika, eli sahan kanssa edetessä piti silmiä pyöritellä kameleontin lailla. Valintojen tekeminen hidasti työtahtia jonkin verran, mutta teki tehtävästä mielenkiintoista ja erilaista verrattuna aamupäivän melko "tuttuun ja turvalliseen" puurtamiseen.

221112 Peikkovuoren varjossa.

Päivä lähti hitaasti liikkeelle. Odoteltiin muutamaa mattimyöhäistä ja pakkailtiin autoa.

Ajoimme tihkusateessa Hautjärven pohjoispuolelle, siihen kulotusalueen kupeeseen. Mukanamme oli tällä kertaa Kalle, joka toimi Ossin vasempana ja oikeana kätenä, ylimmäisenä makutuomarina.

Tänään tutkailtiin omatoimisuutta ja sitä, kuinka työ sujuu ilman jatkuvaa opettajan väliintuloa. Palstojen jaon ja nauhottamisen jälkeen jokainen kertoi, mitä aikoi alueellaan tehdä. O & K kommentoivat ja esittivät ehdotuksia mahdollisista toimenpiteistä. Haastetta.

Sain alkupaloiksi pienen siivun ennakkoraivausta odottavaa männikköä, joka rajautui länsisivulla kosteampaan rummakkoon ja lehtikuusiesiintymään. Niihin en kajonnut ollenkaan.

Lounaan jälkeen siirryin Jarkon kera hieman syrjempään. Saimme hieman toisenlaisen alueen: perusmännikköä tasanteella, palstan reunamilla harvempipuustoinen rinne, mukana myös muutama säästö-/ maisemapuu.

2000/ha oli tavoitteena, eikä sen saavuttaminen tuntunut mahdottomalta urakalta. Keskityin pudottelemaan lähinnä koivunvitsoja runkojen juurilta. Muutaman koivun jätin aukeammille paikoille, kuten edelliselläkin palstalla. Sillä edellytyksellä tietty, ettei niistä ole riesaa männylle. Reunustan rinteet jätettiin lähes kokonaan koskematta, muutama riuku sai kyytiä. Samaten säästöpuiden alustat suojeltiin sahan purennalta.

Jälkiruuaksi siistittiin tienvierustat enimmistä pajuista, kuusista ja koivuista n. metrin verran tien sivusta. 

Tero fiilistelee.

Kulotusalueen pystyynkuollutta kuusikkoa.

151112 Taimikonhoitoa Hattukiventiellä.

Lähtöpiste alueen länsilaidalla..

Työohjeen mukaan hehtaarin alalle tulisi jättää 1800 kuusta, eli 9/koeala. Viimeaikaisista epäselvyyksistä tiheyden arvioinnin suhteen tuli nyt loppu heti kättelyssä. En liikkunut metriäkään ilman koeala-keppiä ja varmistelin, että haluttu määrä myös jää.

Maasto muistutti paikoitellen ahoa, kuten ilmakuvakin vähän vihjaa. Kiveä puski maankuoresta esiin siellä täällä, mutta ei häiritsevästi. Yleisilme OLI siisti.

Kuusen lisäksi nyppylällä kasvoi myös lehtikuusta, pihlajaa, koivua, haapaa, pajua, mäntyä, leppää ja muutama pieni kataja.

Aukeammille paikoille jätin muutamia koivuja, jos kuusta ei ollut lähimailla. Muuten ne saivat lähteä. Pihlajat ja katajat jäivät omille sijoilleen tulevien sukupolvien iloksi.

Maaliviivalla odotti sitten haasteellisempi osuus: itäosan tienlaidassa kasvoi tiheinä ryppäinä kuusta, joista piti  valita säästettävät. Päivän muihin tehtäviin verrattuna tämä tuntui jostain syystä jossain määrin haasteelliselta, vaikka kyseessä ei ollut sen kummempi asia, kuin poistaa ylimääräinen aines pois.  Tehtävä onnistui ilmeisesti "ihan jees".    

Ennen lähtöä korjailtiin vielä hätäisimpien sahureiden alueita.

141112  PILIpali -päivä Taruksella.

2000/ha = 10/koeala

Joojoo, kyllä MÄ osaan -meiningillä pusikkoon heilumaan. Koeala-kepula unohtui tienvarteen lepäämään, kun saha puraisi ensimmäistä kuusen kylkeä.

Päivän päätteeksi kävimme alat läpi, ja korjattavaa löytyi vallan ≬:sti... 
Tosin parin ensimmäisen koealan tuloksia vääristi poikien pieni käytännönpila(?), reilu kuuden metrin koeala-keppi. 
Sen opin ainakin, että fokuksen tarkentaminen 3,99m:n etäisyydelle ei riitä, 
vaan sitä seivästä on oikeasti käytettävä, jos tähtää oikeaan lopputulokseen. 

Ei mulla muuta.

131112 Taruksella, Ilolan(?) mailla.

Olimme lähes koko luokan voimin (8/12) saattamassa viime viikolla kesken jäänyttä aluetta loppuun.

Työohjeen mukaisesti kuusta piti jättää 1800/ha. Jos kuusta ei ollut, niin silloin kelpasi koivu tai mänty täydentämään runkolukua. 3,99m koeala-seipäällä sohittiin tänään oikein urakalla. Valvonnasta vastasi Terhi ja Ossi.

Maasto oli paikoitellen kosteaa ja vuoroin kivikkoista, tai sekä että. Malesialaiset nokialaiset sopi hyvin tällaiseen maastoon.

Työtä kohteella helpotti jonkin verran joskus aikaisemmin tehdyt toimenpiteet. Varsinkin meikäläiselle osoitetulla alueella puiden tiheys oli lähes pokkeuksetta vaaditut 9kpl koealaa kohti. Keskityin lähinnä koivun ja pajukon poistoon. Aukkopaikoille jätettiin tietenkin oma floora, eli lähinnä hirville kelpaavaa matalaa pusikkoa. Aukon reunamat siistittiin pois kuusikkoa kiusaamasta.

Tällaisella otteella tällä kertaa (vrt. viimeviikko)

 

...tosin selän takana maisema näytti tältä:

Joku oli innostuksen huumassa parturoinut koko aukon paljaaksi kaikesta mahdollisesta. No, sattuuhan sitä itse kullekin vahinkoja.

Päivä metsässä meni taas kerran nopeasti ja ilmeisen kivuttomasti. Kokoonnuttuamme päivän päätteeksi autolle, kuulin Ossin kuiskaavan kollegalleen, että hän on tyytyväinen päivän suorituksiin ja että kehitystä on havaittavissa. ... Toivottavasti kuitenkin enemmän positiivista kehitystä.

Taukopaikan kupeessa virtasi iloisesti kohiseva puro.

011112 Taimikonhoitoa Arabiankorvessa.

Edellispäivän lämmittelykierroksen jälkeen työskentely ja työn kaava tuntui yllättäen melko selkeältä. Muutamia "tiheikköjä" joutui vielä korjaamaan, mutta muuten alueen ilme alkoi näyttämään ihan oikealta.

Visuaalisestihan tuo maiseman muutos ei hivele silmiä, mutta se kai ei ollut tässä pääasiallinen tarkoituskaan.

 Aukkopaikkojen kanssa meinaa välillä vähän mopo karata käsistä. Tähän aukkoon olin jättänyt pienen kuusenalun, se ei olisi häirinnyt ketään. Sipaisin sen kuitenkin maihin jostain syystä, nyt kaduttaa.

Lounastauon jälkeen sain erikoistehtävän: pienen kosteahkon notkon ja sitä ympäröivän maaston käsittely. Mietiskelimme ensin koko ryhmän kanssa mitä sille pitäisi tehdä, vai tehdäänkö mitään. Notkelma oli pienimuotoinen malliesimerkki monimuotoisuus-kohteesta, eli sitä piti käsitellä hellästi.  

Virittäydyin närhen, metsäsian ja hirven aaltopituudelle ja haahuilin sahan kanssa ympäri tonttia. Saldona 2 pientä kuusentainta ja muutama leppä. Pohjoispuolen rinteen juurelle jätin muutaman metrin suojakaistan, eli tiheämpi männyntaimikko, kuusiryppäitä, haapoja ja koivuja. Rinteen yläosan tein normaalisti alkuperäisen työohjeen mukaan. Mielenkiintoista vaihtelua.

Kuvassa eteläpuolen rinne "hoidon" jälkeen. Ei näkyviä vaurioita.

Päivän päätteeksi veret seisauttava kaatosuunta-näyttö. Vaatii kertausta, vieläkin. 

Kaiken kiireen keskellä ehtii hieman tutkailla ympäristöäkin. Luutajoki virtaa tontin pohjoispuolella. 

Vanha jokiuoma ja tulvaniitty.