281112 Taimikonhoitoa Arabiankankaalla.

GRANDE FINALE, viimeinen raivauspäivä tällä erää.

Nimenhuudon jälkeen "valtauksille", eli toisin sanoen kaava oli sama, kuin viikko sitten. Itsenäistä työskentelyä ilman jatkuvaa opastusta ja valvontaa. Ossi ja Terhi kierteli alueella ja huomautti, jos oli korjattavaa. 2400/ha, 12/3990

Oman palstani koillis-kulman parinkymmenen neliön puuryppäässä oli aluksi hieman miettimistä: Suomen puulajikirjo esiintyi siinä lähes koko komeudessaan.

Koivu, pihlaja, kataja, mänty, kuusi, sekä jokunen leppä.

Jätin sen tarkoituksella koskematta ja siirryin suoraan mäntyjen kimppuun. Tällä kertaa koetin edetä ilman koeala-seivästä ja nähtävästi enimmäkseen onnistuin pysyttelemään kohtuuden rajoissa. Muutamia epähuomiossa jääneitä yksilöitä jouduin poistamaan jälkikäteen.

Omalla alueella pysyminen oli hieman hakusessa ja lipesin välillä Juliuksen tontille. "Ei haittaa", kuittasi Julle päivän päätteeksi. Kumma jätkä.

Liikkuminen kankaalla oli helppoa ja työn eteneminen mielestäni kohtalaisen ripeää, kirimistä riittää silti.


Ennen poislähtöä sain vielä määräyksen uudelle alueelle. Työnkuva pysyi samana. Tämän alueen männyt olivatkin sitten hieman haastavampia tapauksia; lähes jokaisessa puussa oli joku valuvika, eli sahan kanssa edetessä piti silmiä pyöritellä kameleontin lailla. Valintojen tekeminen hidasti työtahtia jonkin verran, mutta teki tehtävästä mielenkiintoista ja erilaista verrattuna aamupäivän melko "tuttuun ja turvalliseen" puurtamiseen.

221112 Peikkovuoren varjossa.

Päivä lähti hitaasti liikkeelle. Odoteltiin muutamaa mattimyöhäistä ja pakkailtiin autoa.

Ajoimme tihkusateessa Hautjärven pohjoispuolelle, siihen kulotusalueen kupeeseen. Mukanamme oli tällä kertaa Kalle, joka toimi Ossin vasempana ja oikeana kätenä, ylimmäisenä makutuomarina.

Tänään tutkailtiin omatoimisuutta ja sitä, kuinka työ sujuu ilman jatkuvaa opettajan väliintuloa. Palstojen jaon ja nauhottamisen jälkeen jokainen kertoi, mitä aikoi alueellaan tehdä. O & K kommentoivat ja esittivät ehdotuksia mahdollisista toimenpiteistä. Haastetta.

Sain alkupaloiksi pienen siivun ennakkoraivausta odottavaa männikköä, joka rajautui länsisivulla kosteampaan rummakkoon ja lehtikuusiesiintymään. Niihin en kajonnut ollenkaan.

Lounaan jälkeen siirryin Jarkon kera hieman syrjempään. Saimme hieman toisenlaisen alueen: perusmännikköä tasanteella, palstan reunamilla harvempipuustoinen rinne, mukana myös muutama säästö-/ maisemapuu.

2000/ha oli tavoitteena, eikä sen saavuttaminen tuntunut mahdottomalta urakalta. Keskityin pudottelemaan lähinnä koivunvitsoja runkojen juurilta. Muutaman koivun jätin aukeammille paikoille, kuten edelliselläkin palstalla. Sillä edellytyksellä tietty, ettei niistä ole riesaa männylle. Reunustan rinteet jätettiin lähes kokonaan koskematta, muutama riuku sai kyytiä. Samaten säästöpuiden alustat suojeltiin sahan purennalta.

Jälkiruuaksi siistittiin tienvierustat enimmistä pajuista, kuusista ja koivuista n. metrin verran tien sivusta. 

Tero fiilistelee.

Kulotusalueen pystyynkuollutta kuusikkoa.

151112 Taimikonhoitoa Hattukiventiellä.

Lähtöpiste alueen länsilaidalla..

Työohjeen mukaan hehtaarin alalle tulisi jättää 1800 kuusta, eli 9/koeala. Viimeaikaisista epäselvyyksistä tiheyden arvioinnin suhteen tuli nyt loppu heti kättelyssä. En liikkunut metriäkään ilman koeala-keppiä ja varmistelin, että haluttu määrä myös jää.

Maasto muistutti paikoitellen ahoa, kuten ilmakuvakin vähän vihjaa. Kiveä puski maankuoresta esiin siellä täällä, mutta ei häiritsevästi. Yleisilme OLI siisti.

Kuusen lisäksi nyppylällä kasvoi myös lehtikuusta, pihlajaa, koivua, haapaa, pajua, mäntyä, leppää ja muutama pieni kataja.

Aukeammille paikoille jätin muutamia koivuja, jos kuusta ei ollut lähimailla. Muuten ne saivat lähteä. Pihlajat ja katajat jäivät omille sijoilleen tulevien sukupolvien iloksi.

Maaliviivalla odotti sitten haasteellisempi osuus: itäosan tienlaidassa kasvoi tiheinä ryppäinä kuusta, joista piti  valita säästettävät. Päivän muihin tehtäviin verrattuna tämä tuntui jostain syystä jossain määrin haasteelliselta, vaikka kyseessä ei ollut sen kummempi asia, kuin poistaa ylimääräinen aines pois.  Tehtävä onnistui ilmeisesti "ihan jees".    

Ennen lähtöä korjailtiin vielä hätäisimpien sahureiden alueita.

141112  PILIpali -päivä Taruksella.

2000/ha = 10/koeala

Joojoo, kyllä MÄ osaan -meiningillä pusikkoon heilumaan. Koeala-kepula unohtui tienvarteen lepäämään, kun saha puraisi ensimmäistä kuusen kylkeä.

Päivän päätteeksi kävimme alat läpi, ja korjattavaa löytyi vallan ≬:sti... 
Tosin parin ensimmäisen koealan tuloksia vääristi poikien pieni käytännönpila(?), reilu kuuden metrin koeala-keppi. 
Sen opin ainakin, että fokuksen tarkentaminen 3,99m:n etäisyydelle ei riitä, 
vaan sitä seivästä on oikeasti käytettävä, jos tähtää oikeaan lopputulokseen. 

Ei mulla muuta.

131112 Taruksella, Ilolan(?) mailla.

Olimme lähes koko luokan voimin (8/12) saattamassa viime viikolla kesken jäänyttä aluetta loppuun.

Työohjeen mukaisesti kuusta piti jättää 1800/ha. Jos kuusta ei ollut, niin silloin kelpasi koivu tai mänty täydentämään runkolukua. 3,99m koeala-seipäällä sohittiin tänään oikein urakalla. Valvonnasta vastasi Terhi ja Ossi.

Maasto oli paikoitellen kosteaa ja vuoroin kivikkoista, tai sekä että. Malesialaiset nokialaiset sopi hyvin tällaiseen maastoon.

Työtä kohteella helpotti jonkin verran joskus aikaisemmin tehdyt toimenpiteet. Varsinkin meikäläiselle osoitetulla alueella puiden tiheys oli lähes pokkeuksetta vaaditut 9kpl koealaa kohti. Keskityin lähinnä koivun ja pajukon poistoon. Aukkopaikoille jätettiin tietenkin oma floora, eli lähinnä hirville kelpaavaa matalaa pusikkoa. Aukon reunamat siistittiin pois kuusikkoa kiusaamasta.

Tällaisella otteella tällä kertaa (vrt. viimeviikko)

 

...tosin selän takana maisema näytti tältä:

Joku oli innostuksen huumassa parturoinut koko aukon paljaaksi kaikesta mahdollisesta. No, sattuuhan sitä itse kullekin vahinkoja.

Päivä metsässä meni taas kerran nopeasti ja ilmeisen kivuttomasti. Kokoonnuttuamme päivän päätteeksi autolle, kuulin Ossin kuiskaavan kollegalleen, että hän on tyytyväinen päivän suorituksiin ja että kehitystä on havaittavissa. ... Toivottavasti kuitenkin enemmän positiivista kehitystä.

Taukopaikan kupeessa virtasi iloisesti kohiseva puro.

011112 Taimikonhoitoa Arabiankorvessa.

Edellispäivän lämmittelykierroksen jälkeen työskentely ja työn kaava tuntui yllättäen melko selkeältä. Muutamia "tiheikköjä" joutui vielä korjaamaan, mutta muuten alueen ilme alkoi näyttämään ihan oikealta.

Visuaalisestihan tuo maiseman muutos ei hivele silmiä, mutta se kai ei ollut tässä pääasiallinen tarkoituskaan.

 Aukkopaikkojen kanssa meinaa välillä vähän mopo karata käsistä. Tähän aukkoon olin jättänyt pienen kuusenalun, se ei olisi häirinnyt ketään. Sipaisin sen kuitenkin maihin jostain syystä, nyt kaduttaa.

Lounastauon jälkeen sain erikoistehtävän: pienen kosteahkon notkon ja sitä ympäröivän maaston käsittely. Mietiskelimme ensin koko ryhmän kanssa mitä sille pitäisi tehdä, vai tehdäänkö mitään. Notkelma oli pienimuotoinen malliesimerkki monimuotoisuus-kohteesta, eli sitä piti käsitellä hellästi.  

Virittäydyin närhen, metsäsian ja hirven aaltopituudelle ja haahuilin sahan kanssa ympäri tonttia. Saldona 2 pientä kuusentainta ja muutama leppä. Pohjoispuolen rinteen juurelle jätin muutaman metrin suojakaistan, eli tiheämpi männyntaimikko, kuusiryppäitä, haapoja ja koivuja. Rinteen yläosan tein normaalisti alkuperäisen työohjeen mukaan. Mielenkiintoista vaihtelua.

Kuvassa eteläpuolen rinne "hoidon" jälkeen. Ei näkyviä vaurioita.

Päivän päätteeksi veret seisauttava kaatosuunta-näyttö. Vaatii kertausta, vieläkin. 

Kaiken kiireen keskellä ehtii hieman tutkailla ympäristöäkin. Luutajoki virtaa tontin pohjoispuolella. 

Vanha jokiuoma ja tulvaniitty.

301012  Perkaushommia. Jatkettiin siitä, mihin edelliskerralla jäätiin.

Palsta oli nolo näky; viime kerralla oli jäänyt liian monta koivuvitsaa pystyyn. Luultavasti olosuhteet vaikutti siihen, että ihan kaikkea ei huomannut siinä jungertaessa. Pari viikkoa sitten oli vielä lumeton maa ja heinä pystyssä, mutta nyt oli sadellut pikkuisen lunta ja heinikko oli hieman painunut. Ei muutakuin paikkailemaan.

Oma tontti tuli luultavasti melko hyvään kuosiin. Loppupäivä meni naapurin puolella jeesaillessa ja ojien varsia siivotessa.

Ossi kävi säälistä teroittamassa sahani ja jutustelemassa rajalla vielä äsken SIJAINNEESTA muutaman koivun ryppäästä. Olin kuulemma osoittanut äärimmäistä rohkeutta sipaisemalla ne maihin... Tiedä sitten, oliko se kehua vai torumista, mutta opettajan äänensävystä ja -painotuksesta päätellen ei ihan hirveä virhe. No, koivujen tilalle noussee jonkinsortin kuusikko joskus tulevaisuudessa, ainakin taimista päätellen.

Päivän päätteeksi oli pieni "palautetuokio".


311012 Taimikonhoitoa männikössä. Jaa-a.... Eilisen tulikivenkatkuisen saarnan jälkeen oli pakko vähän tsempata.

Pikainen neuvonpito ja työohjeiden lukaisu (ääneen) hallilla, kamat kyytiin ja kohti uusia seikkailuja.

Jokainen sälli sai 3,99m riu'un, ja suoritimme ympyräkoeala-laskennan jokainen omalla nurkkauksellaan. Kehän sisään jätettiin 12 kelvollista tai lähes kelvollista puuta, kaikki muu sai mennä. Valinnanvaikeuksia riitti; taimikko oli paikkapaikoin hyvinkin tiheää, taimista osa mutkaista, osa haaroittuneita yms. Kahdesta vierekkäisestä piti valita parempi, joka kokemattomalle tuotti hetkittäin lieviä ropleemia.

Homma lähtikin melko nopeasti rullaamaan. Ympyräkoealan säästettävät esimerkkipuut oli merkattu sinisellä nauhalla, ja kun se oli putsattu, niin laajennetttiin reviiriä omaan tahtiin. Työ tuntui sujuvan nopeasti.

Opettaja kävi tuomaroimassa alueemme ennen ruokailua. Artikulointi, ilmeet ja kysymys: "näyttääkö tämä nyt siltä, mitä teidän käskettiin tehdä?" nostatti hieman verenpainetta ja ehken kuumotti korvia. Pikainen laskutoimitus pystyssä olevista puista osoitti, että olimme olleet liian arkoja, eli liikoja, huonompia sai karsia vielä rohkeasti pois. Onneksi niin päin.  

Paikkailun jälkeen siirryin alueen rajalle, jossa mäntyä ei juurikaan ollut. Tilalla oli koivua, leppää, kuusta ja muutama kataja + pihlaja (säästöön). Nyt jätettiin myös muutama kuusi ja koivu pystyyn männyn vähäisyyden ja monimuotoisuuden nimissä.

Rajalla. Taustalla pääkohde, eli männikkö. 

Kuva valehtelee enemmän kuin 1000 sanaa, puiden horisontaalinen asento = kaatosuunnat hallinnassa? 


Työn haluttua jälkeä ohjeistettiin painottamalla yhtä adjektiivia: laatu.

Viikkokatsaus

Syysloman jälkeinen viikko vierähti nopeasti. Aktiivista touhuamista Valmetien kimpussa hallin takapihalla; mm. peruutus- ja pujotteluharjoituksia kärryn kanssa, kuorman lastausta ja purkua, sekä mönkiäisen kanssa leikkimistä.

Simulaattoriajo ei oikein ota onnistuakseen vieläkään. Taistelu tusinatestin aikaa vastaan johtaa siihen, että rangat ikäänkuin heitetään kyytiin ja jälki on sitten tämän näköistä:

 

Mönkijällä kuitenkin ote on hieman fyysisempi ja ehken myös herkempi. Voisin sanoa, että tästä olen salaa vähän ylpeä:

Tänään perjantaina lähdettiin koneitten kanssa metsään. Tarkoitus oli kerätä kuorma tien varteen odottelemaan noutajaa. Tehtävä osoittautui toistaiseksi liian vaativaksi tiimillemme ja jätimme enimmät rungot tantereelle pötköttelemään viikonlopun yli. Käytännön kokemusta tuli kuitenkin, vähän liiankin kanssa hetkittäin.

Tassut?

Päivään oli kätevästi integroitu myös matematiikkaa. Pöllipinon mottimäärää yritettiin mittailla nauhojen ja tikkujen kanssa. Onneksi ryhmässämme on pelkkiä Einsteineja, niin homma hoitui alta aikayksikön (1h).

190 290/460

Kaikkea muuta mitataan lasertykkien ja satelliittien kanssa, mutta tämä homma hoituu kätevämmin ihmisvoimin. 

121012  Perkuupäivä. Saavuimme uudelle alueelle aamuhämärissä, lämpömittari heikosti plussalla.

Työohjeen ja kartan saimme opettajalta, muuten saimme toimia sektoreillamme melko vapaasti pieniä poikkeuksia lukuunottamatta. Aukkopaikoille koivu tai 2, sekä pihlajat tietty kaikki säästöön. Itse jätin Ossin ohjeista huolimatta muutaman pajukon, jossa huomasin hirvien murkinoineen. Viereiset, noin nelimetriset kuuset tuskin kärsivät ko. kaverista juurikaan.

"Lehti poistuu, havu jää" 

Pitkässä heinikossa liikkuminen ja asiallinen toiminta tuotti välillä hankaluuksia. Spot the taimi.

Tällaisten alle kolmemetriä leveiden ojantapaisten ylittäminen onkin sitten oma juttunsa. Suosittelen ottamaan sahan irti valjaista ennen hyppäämistä. Vahinkoa syntyy mahdollisesti kaatuessa paljon vähemmän, eikä ne työssä tulleet, omasta hölmöydestä tulleet vekit ja puuttuvat jäsenet kuitenkaan mitään ylpeilyn aiheita ole. .. En tiedä sitten, mitä viralliset ohjeet sanoo, mutta niin minä nyt tein ja havaitsin sen toimivaksi. Saha pitää olla tietenkin sammutettuna. 

Kaatosuunta pois päin ojasta, eikö?

Lounaaksi puolukoita ja mustaa kahvia.

Kentällä huomattua: Voimakas "jonkun" läsnäolo/tarkkailu-tunne. Joskus jossain puistossa oli tilanne, jossa huomasin tuoreen karhun tassun painauman kuivahtaneen lätäkön mutaisessa pohjassa. Tasan tarkkaan sillä hetkellä mieleen juolahti, että itse KOUVO istuu jossain siinä lähettyvillä kuusen alla ja tarkkailee outoa kulkijaa reviirillään. Vähän samanlainen tunne oli tänään siel heinikossa hyöriessä. Todnäk se oli kuitenkin Ossi, joka tiiraili työn etenemistä.  

Syysloma.

111012 Kaatosuuntaharjoituksia oikein luvan kanssa.  Ennen metsään menoa jokainen kolli sai vuorollaan näyttää taitonsa ja opettajan ohjeen mukaan kaadettiin tien varresta muutama risu. Ymmärtääkseni selvisimme tehtävästä lähes moitteettomasti.

Koillissivun rajana toimivan puron viereisellä pienellä töytäreellä kasvava tiheä kuusikko, joka eilen päätettiin jättää rauhaan, joutui tänään kevyen parturoinnin alaiseksi. Punnitsin hiljaa mielessäni, josko mokoma viidakko olisi ollut sittenkin parempi jättää vaikka linnuille suojaksi, mutta muutamia aikoja risukossa riehuessani huomasin, että ei se lopu ikinä. Parinkymmenen neliön alueeseen tuhraantui tolkuttomasti aikaa. Ehken hidastavin elementti oli eräs pienehkö, kauan sitten kaatuneen puun juurakko, jota piti tietenkin kokeilla saada pois tieltä. Kipinäsuihkun valaistessa hämärää kuusiryteikön alustaa tajusin, että "ei näin, pojat perkele" ---> juurakon mukana oli noussut myös jokunen kivi. Teroittelutauko sahalle ja ukolle.

Loppujen lopuksi Ossi kai huomasi epätoivoisen puuhasteluni ja ohjeisti raivaamaan vain metrin säteellä korjattavasta puusta olevat risukot pois.

Ennen (kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa... kuusenresukosta siis)

Ja jälkeen (kuva suunnilleen samasta kohdasta napattu kuin ed.)

"Nauriskuopat"   

Päivän kruunasi Ossin esittämä "viilausrengin oikeaoppinen nikkarointi" -show.   

 

101012  Pikavisiitti 'KOLMIOLLA'. Rapsittiin hieman tienvarren ja kaakkoispuolen nousua. Ossi opasti joukkion mäen päälle, jossa tutkailtiin tämän alueen erästä huomioon otettavaa yksityiskohtaa, nyppylän huipun lohkareikkoa ja sen välitöntä läheisyyttä. Niihin ei ole lupaa mennä. ... Ja tämä ohje koskee siis vain tätä työmaata.

Tässä mennään jo rajamailla.  

Ennen ruokatuntia herra Hakkarainen näytti vielä, kuinka terän eri kohdilla sipaistaessa saadaan kohde kaatumaan haluttuun suuntaan. Siinä on vielä hiomista. Minulla siis.

Viileähköstä syyskelistä huolimatta hikeä pääsi kondensoitumaan linsseihin rajoittaen hetkittäin näkökenttää.

Julius?

091012 Tänään päästiinkin sitten jo metsään, oikein kunnolla. Yllätysmomenttina uusi alue Onkimanjärven luoteiskulmassa, jonka Ossi oli tarkoituksella valinnut päämme menoksi.

 Alkulämmittelyksi suoritettiin balettitanssit Joutsenlammen tahdissa ja seurattiin Ossin höyhenenkevyttä liikehdintää, noin niiku malliksi.

Treenasimme siis optimaalista työskentelytekniikkaa.

Liikeratojen oli tarkoitus olla pehmeitä ja ergonomisia, eikä sinne tänne summittain tuikkivia pistoja. Hmmm...

Joukkojen arviointi. 

Seuraavaksi raivattavaan alueeseen tutustuminen ja sektorien nauhoitus. Kenttäohjeet säästettävistä kohteista sisältyi hintaan, eli mahdollisuuksien mukaan hirvelle vähän haapapusikkoa aukkopaikoille, kuusirykelmät (säästetään, jos ei haittaa alueella toimimista), katajat, säästöpuiden ympäristöt + muut monimuotoisuuteen liittyvät asiat.

En tiedä johtuiko adrenaliinista, hitaasta oppimisesta, tarkkaavaisuuden herpaantumisesta vai mistä, mutta annettujen ohjeiden seuraaminen unohtui välittömästi, kun Husqvarna alkoi laulamaan. Linja katosi saman tien ja metsässä "etenemisestä" tuli päätöntä edestakaisin ravaamista. Ergonomiset liikkeet muistuu mieleen vasta seuraavana päivänä, luulisin.

Opettaja kävi onneksi välillä lyömässä kapuloita rattaisiin ja toppuuttelemassa. 

"Muista, että nyt ei ole virallinen työtilanne, vaan tarkotus olisi oppia oikea tekniikka... Vaikka sitten vähän hitaammalla tahdillakin."

Iltapäivällä pääsimme tekemään pikaisen kierroksen 'KOLMIOLLA'. Sahani sanoi itsensä irti jostain syystä, eikä suostunut starttaamaan, vaikka porukalla yritimme puhaltaa siihen elämän liekin.

Paikkatietoikkunan mukaan 'KOLMIOn' pinta-ala on n. 2,5 hehtaaria. 

Kansalaisen Karttapaikan ilmakuva alueesta.

031012 Vuorossa alueiden rajaus nauhottamalla ja muutama ympyräkoe-ala.

Sininen nauha erottuu syksyisessä maastossa.

Tero ja Perttu pikakurssilla koeala-pisteiden ohjelmoinnissa GPS -rakkineeseen. GPS:n käyttö kannattaa opetella ENNEN metsään menoa, ettei tarvitse kovin montaa kertaa ravailla alueita ympäri. Laitteen vyöllä riiputtamista en voi suositella, vaikka se olisi miten coolin näköistä. MUISTA VARAPARISTOT!  

Vanhan liiton paperikarttoihin tottuneelle GPS voi olla haastava kynnys, mutta eiköhän se ole vain tottumiskysymys. (vrt. -90-luvun alun mantra "...ja minähän en kännykkää osta, lankapuhelin riittää mainiosti")

Pertun tyylinäyte 3,99 metrin riu'ulla.  

Koillissivulta löytyneet historiallisen ajan (?) kaivannot vaatinevat vielä lähempää tarkastelua monimuotoisuuden nimissä. Mitä lie purnuja....

2.10.12  Työmaa-suunnittelua. Jalkauduttiin pienissä ryhmissä palstoille, joissa selvitettiin, mitä toimenpiteitä alue vaatii ja kuinka siellä tulisi toimia.

Teamimme sai melko helpon maaston.

Selkeät rajat.

Yleiskuvaa raivattavalta alueelta. Alueen koillissivulla maasto muuttuu pikkusen kuusivoittoisemmaksi.

Tällaisia mäntyryppäitä riittää jonkin verran. Taustalla näkyy alueelle ominaista kivikkoa. Onneksi sitä ei ole kuitenkaan koko alalla.

24.9.12 Ossi loi alkusanat hiljentyneen opiskelijaporukan edessä.

25.9.12 Raivaussahan huoltoa, käynnistysharjoituksia ja turvavarusteiden sovittelua.

Raivaushommelit on jääny vähän vähemmälle meikäläisen kohdalla ja sitten kun niitä on tehny, niin on saanut tulla ns. valmiiseen pöytään, eli käytössä on ollut jonkun muun saha -> vastuu siirtyy muille.

Nyt oli tilaisuus nähdä hieman pintaa syvemmälle ja sai opetella oikein kädestä pitäen, että mitä eri asioita pitää ottaa huomioon ennen metsään lähtöä ja/tai koneen piiputtaessa.

Opettajan esimerkkiä seuraten ja kirjasta luntaten oli helppo suorittaa perushuolto-jutskat ja mielestäni ne onnistuikin ihan jees, vaikka oma tekninen osaaminen onkin hieman rajoittunut.

Esa säätää käynnistysnarua. Vielä hymyilyttää.

H-hetki lähestyy. Pojat hiljentyivät kuuntelemaan sahojen laulua.

Kuivaharjoittelua. Turva-alue 15m, ei 15 mm.

26.9.12 Katteltiin videoita erilaisista raivausmetodeista.