Viikon viimeinen päivä sujui leppoisasti. Kaatelin pikkuhiljaa isompia koivuja.

Työparin laho kuusi saatiin nykäistyä vänkärillä maihin. Not even close, niinkuin englantilais-kollega sanoisi tässä tilanteessa.

Eilisissä merkeissä sujui tämä päivä. Tontille on kertynyt liikaa pöllipinoja vääriin paikkoihin, vaikea kaadella isompia puita. Jos vaikka löytääkin sopivannäköisen kolosen jostakin, mihin rungon saisi juuri ja juuri ujutettua aiheuttamatta vahinkoa, niin voi onnitella itseään.

Tämänkokoisen rungon kanssa menee meikäläiseltä noin 20 minuuttia eri työvaiheineen. Mielestäni se on pitkä aika. Kuten kuvasta näkyy, tähtäys on osunut taimien väliin. Kuvassa ei kuitenkaan näy kauempana olevat pinot, jotka ovat levinneet ja peittyneet oksiin. Ensi viikolla alkaa kuulemma läjien poiskärräys.

Huoltopäivä.

Keskiviikko sujui normaaliin tapaan. 

Olen yrittänyt säästellä kuvassa näkyviä taimia, vaikka luultavimmin konemies ruttaa ne kulkeissaan... 

Rajana toimivan puron päälle kaadetun rungon karsitut oksat siirretään tietenkin syrjään. Kuten jo aiemmin taisin mainitakin, alue on vanhaa peltoa, jossa sarat on jaettu matalilla ojilla. Niiden kanssa ei kuulemma tarvitse olla niin tarkka.   

Ei paljoa puutu täydellisestä hakkuukelistä. Elohopea saisi mielestäni kieppua jossain -7,5°C tienoilla eikä plussalla, on kuitenkin helmikuu ja "täystalvi"... 

Tuuli jatkoi puhurointiaan vielä tänäänkin. Työpari jätti oman "avohakkuupalstansa" kuusitukkineen suosiolla rauhaan.

Tuulen tauotessa tai edes hieman hidastaessa kulkuaan oli aikaa virittää pienet konkelontapaiset... 

Siistimme ojan varresta pienempää koivua pois. Näidenkin kanssa oli välillä ihan sama, miten sahauksen suoritti, tuulen tarttuessa pienikin runko meni minne lystäsi.

Filmi ei kerro ihan täyttä totuutta olosuhteista. Toivottavasti huomenna olisi tyven.

Viikko alkoi tuulisissa merkeissä. 

Katsoin parhaakseni jättää aukeammalla kasvavat isommat puut tuonnemmaksi ja suuntasin "perkaamaan" ojan vartta. Jonkin verran sai niidenkin kanssa taistella, että kaatuivat edes suunnilleen sinne minne oli tarkoitus.

Mittanauha tuli täyteen heti aamusta. Pajusta sai mittakepin, sujuihan homma silläkin.

Kuparinaulan kannasta niitinkorvikkeet... Saas nähdä kestääkö.

Perjantai-päivä sujui kohtalaisesti ilman sen suurempia kommelluksia. Muutama visainen konkelo, jotka saatiin kuitenkin laukaistua viikonlopun alta pois.

TOP-ohjaajaa lainatakseni: "Kuin pyörremyrskyn jäljiltä..." 

Vimmatun riuhtomisen sijaan otin tänään vähän iisimmin. Vanha etelä-lahtelainen sananlasku: "ei se laatu, vaan se määrä" muuttui tänään lihaksi päinvastaisessa muodossa, eli keskityin työn laatuun. Kaatojen kanssa joutuu vähän miettimään, jotta säästöön jäävä kuusikko kokisi mahdollisimman pieniä kolhuja. Isohkojen, haaroittuneiden ja kenollaan nököttävien koivujen sovittaminen kuusten väliin sujui taitoihin nähden kohtalaisen onnekkaasti.   

Opaskasvien ehdoton ykkönen tällä tontilla lienee kaisla. Tulvaniitty.

Johtuneeko sitten maaperän liiallisesta kosteudesta/ravinteista nämä koivujen halkeamat ja kepulit rungot?

Naps!

Päivä ei juurikaan poikennut eilisestä. Isompien koivujen kimpussa hääriessä aika kului rattoisasti. 

Rungoissa on enemmän tai vähemmän tämänsortista vikaa. Onko tuo nyt sitten pakkasen halkaisema?

Tikka on etsiskellyt murkinaa kuivahtaneesta männystä. 

Pikahuolto.

Tänään mentiin eilisen malliin sillä erotuksella, että sahoja ei jäänyt jumiin, eikä tullut muutenkaan hölmöiltyä. Kaadettuja runkoja kertyi tänään samanverran kuin eilenkin, mutta "moteissa" mitattuna ehken 1,5 kertaa enemmän.

Välillä joutui haeskelemaan sopivaa aukkoa, minne kaataa röllikoivuja. Tässä sitä ongelmaa ei ollut.

Tähän medium-luokan koivuun kokeilin pitokulmamenetelmää ja hämmästyksekseni taisin onnistuakin siinä. Tilanpuutteen vuoksi jouduin kaatamaan mokoman kuusten keskelle.  

Työpari tukkipuun kimpussa. Kaato ahtaaseen rakoon onnistui nappiin: ei oksa-/ latvavahinkoja.

Huoltopäivä.

Tänään sitten päästiin varsinaiselle työmaalle, ylispuiden poistoon.

Tämä työmaa piti aloittaa siis jo viime viikon torstaina, mutta lentsunpeeveli otti niskalenkin työparista. Olisinhan voinut toki tulla aloittelemaan hommia yksinkin, mutta onneksi joku etiäinen torppasi idean. 

Tähän ao. kuvan tilanteeseen olisi tyssännyt hommat heti alkajaisiksi (...ja täsmälleen sama tilanne olisi siis tapahtunut jo viime viikolla). Kuvan koivu on hieman kenollaan kuvaajaan päin, mutta suunnittelin silti kaatoa päinvastaiseen suuntaan, eli tuon koivun takaa kurkistavan kuusen vasemmalta sivulta. Kaatolovi meni jees, kaatosahauskin meni aluksi ihan jees, sain jo heijattua runkoa aiottuun suuntaan. Kuvasta poiketen vänkäri ei ollut käden ulottuvilla tapahtumien kriittisimmällä hetkellä. Sitten jumitti ja saha jäi siihen ...  

   

Se, mitä sen jälkeen tapahtui, jääköön tässä kertomatta, mutta ko. runko saatiin maahan ilman mies- ja kalustotappioita. 

Kuitupinot sai kasattua mukavasti ojan päälle. Helpottanee konekuskin hommaa.

Yleiskuvaa .

Taukotunnelmointia.

Loppuviikko meinasi mennä sohvalla maatessa. 2/3 työporukasta kipeänä.

Käytin "joutoajan" hyväkseni paikkailemalla viime syksynä keskeneräiseksi jäänyttä raivauskohdetta. Palstalle oli jäänyt raivaussahalle liian jykevää kuusta pystyyn. Pienimuotoista harvennusta siis.

Rajan virkaa toimittaa pieni puro. 

 

Aamun sarastaessa kävimme "varsinaisella" työmaalla laatimassa työmaaohjetta ja suunnittelemassa ajouria.

Kohde on vanhaa peltoa, joten maasto on tasainen ja selkeä. Kuusikon päälle kasvanut koivikko olisi tarkoitus poistaa, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Aukkopaikoille on lupa jättää hyvälaatuisen oloisia runkoja, samoin kuusikon sisään, jos on täysin priimatavaraa.

Loppupäivä meni alkuviikon mestoilla. Kaatosahauksessa alkaa olemaan jo ryhtiä.

Huoltopäivä.

Tänään jatkettiin eilispäivän merkeissä... Tukkia ja kuitua.

Hohhoijaa.

Tässä tapauksessa kaatosahaus meni sentään jotenkuten hollilleen. Tyvestä tuli "vaneripötkö 34".

Huomenna uudet kuviot toisella työmaalla.

Blogilla 2240 katselukertaa! Kiitos siitä.

Raivoojan päivitykset jatkuvat nyt hakkuu-topin merkeissä seuraavat 5 viikkoa.

Jakson aloitti kevyt lämmittely harvennuksen merkeissä. Top-ohjaajan opastuksella kaadettiin muutama medium-kokoinen kuusi ja suoritettiin apteeraus.

Ensimmäisen kaadon pitopuu antoi osviittaa tulevasta... Johtuneeko sitten ramppikuumeesta vai mistä, mutta jotenkin ei vaan osunut ihan hollilleen yksikään. Kaadot onnistuivat kuitenkin muuten ihan jees, eli pienellä petraamisella ja rauhallisemmalla otteella voisi päästä jo pisteille.

Kaadettavien joukossa oli osin erittäin karvaisia kuusia... Tankillinen riitti muutamaan tällaiseen runkoon.

Kohtalaisen heikkolaatuisesta tavarasta saatiin väännettyä muutama tukki. 

Sähkölinjan vieressä ja vähän kauempanakin turvauduttiin tunkin voimaan.