Valkea-Mustajärvellä. Viimeisiä runkoja kaadeltiin siinä toivossa, että saataisiin tontti valmiiksi. Toiveunta.

Juhlakaato. Näitä tuli tänään väkisinkin muutamia liikaa. Yritin kaadella "vapaalle vyöhykkeelle" eli alueille, joissa ei ollut valmiita pinoja. Käytännössä kaatoja suuntautui siis ajourille ja kivien päälle, vaikka Kalle ja Juha erikseen kielsi. Tästä mahtui kävelemään alta.

Ilman lämpötila on häiritsevät 2 astetta plussalla, eli aivan liian lämmin ainakin meikäläiselle. Tai sitten pukeudun väärin.

"Seittemän tankin mies", VilleJ touhukkaana kiikkumassa tukin päällä.

O-Boy alias Otto gone wild...

 Kuvasta saanee jonkinlaisen käsityksen maaston kulkukelpoisuudesta.

Ennakko-odotuksista poiketen suuntasimmekin ensimmäiseksi aamulla Valkea-Mustajärven männikköön, eikä eilisten tukkien apteeraukseen.

Lumen määrä palstalla oli sama kuin viimeksi, mutta pientä kevään merkkiä oli jo ilmassa tiivistymisen, sulamisen ja pakastumisen muodossa. Liikkuminen ja tyven kaivelu oli hieman hankalampaa kuin aikaisemmin.

Iltapäivällä pääsimme sitten pariksi tunniksi tukkien pariin. Karsintaa ja mittailuja.

Artun mittanauhan mukaan tyven halkaisija oli 70 cm.

En tiedä, mitä teimme oikein, kun kukaan ei tainnut jättää sahaansa jumiin katkaisuvaiheessa...

Uusi viikko alkoi poikkeuksellisesti metsässä. Kallen ja Juhan opastuksella tutustuttiin pikaisesti ISOJEN PUIDEN kaatoon, tekniikkaan ja saloihin. 

Esittelyssä "tunkki", joka helpottaa oivallisesti isomman rungon lähtöä. Lisäksi käytimme kiiloja. 

Kalle valitsi meikäläisen ensimmäiseksi uhriksi. Sain siis kunnian tarttua hieman isompaan Tilhiin, mihin olen tottunut. Kalle perusteli valintaansa sillä, että olin kuulemma joukon ainoa, joka seurasi alustusta. Kuittasin sanomalla, että vaikka seisonkin suu auki ja toljotan puhujaa, niin se ei välttämättä tarkoita sitä, että olisin kartalla....  Ei auttanut selitykset. Saha laulamaan.

Leimatun männyn tyvessä oli vanhempi koro. Se vaikuttaa kaatosuunnan valinnassa, tällä kertaa teimme juuri niin kuin ohjekirjassa kielletään, eli aloitimme sahaamalla kaatoloven täsmälleen koron poikki. Vaikka sahassa oli pidempi laippa, piti lovi sahata molemmilta sivuilta erikseen. Piilosahauksia ei kaivata. 

Lisäksi sahattiin kaatoloven kulmat puhtaaksi, sekä mahdollinen mesta vänkärille. 

 Roope junttaa kiiloja.

 Sahaukseni (lovi+kaatosahaus) ei mennyt horisontaalistesi ihan suoraan. 

Terä tuikataan sivulta ydintä kohden, siitä suunnataan pitopuun linja, kierretään toiselle puolelle ja viimeistellään kaatosahaus. Kierron loppuvaiheessa aloin jostain syystä kääntämään terää hieman alaviistoon. Pitopuu pysyi kuitenkin kohtalaisen sopivien mittojen sisällä, joten kaato onnistui melko tarkkaan sinne, minne pitikin.

Koro kello seitsemässä. Lahoa näkyvissä. 

Huomenna lumpataan!

Katsaus sahauksen ihmeelliseen maailmaan.

Aloittelimme maanantaina sahalla sirkkelin ja vannesahan kanssa touhuamisen. Kivasti uusia lukuja, säätöjä, vipuja, nappeja, kytkimiä ja muuta semmoista. 

Ennestäänkin pieni ryhmämme (4 ukkoa) jaettiin puoliksi, sirkkelille ja vannesahalle. Oppaina toimivat Jukka ja Antti. Sahamestari Martti käy välillä jakamassa tehtäviä.

Kelkka rullaa.

Mizeriin vaihdetaan terää.

Terän ja ytimen kohdistus tukin tyvipäässä. Latvapäätä nostettiin rullilla vaadittavat sentit vaihtelevalla toleranssilla. Näin saatiin runko vaateriin ja terä kohtisuoraan sydämen kanssa. 

 Sukellus. Tästä tukista tulee pitkospuuta, joten ei haitanne....ainakaan useimpia käyttäjiä

 Wood-Mizer pelasi muutamaan otteeseen ihan mukavastikin. Tasainen eteneminen ja terän kireyden tarkkailu ja säätö etusijalla.

Sahauksen ohella kuorittiin laivalankkuja. Parkkuuraudan kahvoissa VilleK. 

                                         

2 kpl lahoa ja Mizerilla aalloille sahattua lankkua valmiina lämpövoimalan kuormaan. Harjoitteluun sopivaa materiaalia siis, vaikka välillä hirvitti heittää "käyttökelpoista" sahatavaraa pois. Koirankoppilautaa on kuulemma ihan riittävästi nurkissa....

 Palaa ei juurikaan tarvinnut rasittaa. Siitä piti huolen erilaiset liikkuvat hydrauliset apuvälineet.

Leimikonsuunnittelu -viikon kutkuttavimmat hetket koettiin, kun kävimme tarkistamassa aiemmin viikolla tehtyjen laskelmien tuloksia.

Joukkio 1 sai piiskaa liian liian tiheästä pohjapinta-alasta. Randomilla valitulla läntillä oli 4 puuta enemmän, kuin sopimuksessa luki. Sensijaan valtapituuden määrittelyssä oli vain kymmenen sentin heitto, joten melko hyvällä onnistumis-prosentilla homma hoitui kuitenkin.

Joukkio 2, eli kilpaileva tiimi taasen oli saanut valtapituudeksi 22 metriä, joka tuntui vähän liioittelulta. Oikea vastaus oli nelisen metriä vähemmän. Pohjapinta-ala heillä oli arvattu(?) oikein.

...joten ei tämä viikko mennyt ihan persielleen, vaikka välillä siltä tuntuikin.

Sisäpäivä.

Suunniteltiin Esan kanssa kuvitteellisen koivikon hoitelua. Joenrannassa, vesijättömaalle laitettu koivikko tuottikin enemmän päänvaivaa, kuin olisi arvannut. Ojituksen takia jouduimme hieman soveltamaan ajourien suunnittelua.

Esan "leikkaa ja liitä" -harjoitukset sujui yllättävän hyvin. Jarkko huutelee taustalla ohjeita. Konkari.

Parin-kolmenkymmenen vuoden päästä tämä "tamagotchi-metsä" alkaa olemaan jo hakkuukypsä. Mottimääriä en muista, mutta toivottavasti hyvälaatuisella koivutukilla on silloin vielä kysyntää.

Ajourista puheenollen, tässä tämä aiemmin lupaamani ajoura-luonnos ja oikea vastaus...

Urat on siis valmiiksi maastossa, meidän piti vain kiinnittää ne kartalle. Tällaista jälkeä siitä sitten tuli.

Mm. "...jo nyt on s##tana, kun ei voi vetää suoria uria tällaselle kankaalle" ja "emmää ainakaan tämän kartan urien perusteella lähtis tekemään mitään tässä metsässä" -aatoksia ja lausahduksia taisi tulla muutama tämän askareen parissa.

Tämmöinen se siis on ihan oikeasti. Tarkistimme.

Leimikonsuunnittelulla jatkettiin.

Jalkauduttiin samalla palstalle kuin eilenkin. Terhi oli rajannut kahdelle ryhmälle omat alueensa, joista tuli mitata pituuksia ja paksuuksia, runkolukuja yms. kivaa.

Samalla tutkailtiin mahdollisia vaaranpaikkoja ja arvokkaita elinympäristöjä.

Harvennusmallin mukaiseksi saattaminen tuntuu kyllä melko monimutkaiselta, vaikka ihan varmasti jonkinlainen punainen lanka joskus löytyykin. Sitä odotellessa jatketaan harjoituksia.

18

Leimikonsuunnittelua....

Tänään kiinnitettiin ajouria kartalle. Sepä vasta oli mielenkiintoista. Laitan tänne J-ryhmän (Jarkko, Jarno & Janne) hahmotelman skannauksen joskus esimerkiksi siitä, miten ajouria voi nähdä sielläkin, missä niitä ei ole....

Voipi olla, että tämänlaatuinen työ vaatii vielä pikkuisen enemmän paneutumista. Nyt ainakin osoittautui melko haastavaksi jutskaksi, vaikka maasto oli kaikkein helpoimmasta päästä, eli tasainen mäntykangas.

Parin tunnin pyrähdys sisälsi muutaman kuidun ja yhden ison koivun kaadon. Jukan ja Juhan ohjeistuksella ja fyysisellä avulla saatiin roikale kumoon.

Ennen poislähtöä saatiin nauttia vielä mukavasta lumipyrystä. 

Tänään mentiin puolikkaalla porukalla uudelle palstalle, Valkea-Mustajärven maastoon.

Eilen päättynyttä työmaata kuvailtiin adjektiiveilla "haastava" ja "vaikea", mutta eipä se tämäkään mikään helppo ole. Maasto on paikoin hyvin kivikkoista ja harvemman puuston takia myös runsaslumisempi. Onneksi sentään ajouria näkyi olevan suurinpiirtein tarpeeksi, ainakin meikäläisen tontilla. Toistaiseksi.

Jukan ja Juhan toiveena oli, että kaadot alkaisi pikkuhiljaa pysymään pois urilta, mutta puuskainen pohjoistuuli piti osaltaan huolen, ettei tähtäilystä ollut juurikaan hyötyä. Pitopuusta oli jotain puhetta....

Onneksi puusto oli valmiiksi harvaa, niin säästyttiin vaikeimmilta konkeloilta. Männyt olivat lähempänä ns. oikeaa mäntyä, eikä mitään tyveen asti oksaisia reuhakkeita.

  

Kivikkoa.

                         

"Helpompi" alue. Kuvasta sitä ei huomaa, mutta lunta on polven korkeudelle  (±10cm). Tyven paljaaksi potkiminen kestää lähes yhtä kauan, kuin karsinta ja pätkintä. Hitasta touhua.

Tero pistelee menemään....

Muinainen pukinjalka.

Ohjaajien (Juha &Jukka) arvion mukaan tämä työmaa alkaa näyttämään valmiilta. Pistokokeena suoritettu laskelma piti kutinsa eli mottimäärät, tiheydet ja mitat osui haarukkaan passelisti.

Töihin jouduttiin silti: raivattiin tiheimmät aluskuuset hitoilleen ja kaadettiin muutama kuitukin siinä sivussa.

Otto pääsi tutustumaan leimaamisen saloihin.

Joutomiehet (lue:tonttinsa jo valmiiksi saaneet) vaeltelivat toimetonna ympäriinsä, kuka sluibaillen, kuka etsien mahdollisia avuntarvitsijoita. Roope ja Otto tuli jeesailemaan meän nurkille.

Roope ja Otto. Team Attila.

Iltapäivän viimeiset hetket vietimme konehallilla sahojen kimpussa. Huoltohommelit alkaa sujumaan jo rutiinilla. Sain vihdoin vaihdettua uuden ketjunkin. Huomenna uusille salomaille.

....

Palatakseni vielä eiliseen, aloin pohtimaan hakkuukurssin mahdollista henkilökohtaisen suorituksen arvostelua. Tekeekö jokainen valvoja oman mietintönsä ja antaa sitten arvosanansa josta vedetään joku keskiarvo, vai onko arvottamisen takana vain yksi henkilö? Joka tapauksessa olisi kiva, jos ohjaajat arvostelisivat myös kollegoidensa työmaa-ohjeistuksen ja niiden perusteella syntyneen työnjäljen. 

....

Hiihtoloman jälkeen oli havaittavissa pientä ruosteisuutta työskentelyssä. Edelliskerran töpeksintä ketjun kanssa alkoi näkymään jo sahauksessa, mutta en ehtinyt hoitaa uutta ketjua laipalle, kun aamupäivä meni Villen ja Oton kanssa konkeloita väännellessä.

Konkelon purkamisen vaiheet jääköön salaisiksi. Ei tähän tapaan kuitenkaan toiste enää. 

Konkeloita sattui myös omalla tontilla, mutta ei kerrota niistä kellekään. Niistä selvittiin kuitenkin ilman vänkäriä.

Työmaa alkaa olemaan pikkuhiljaa valmis. Ehkä jo tällä viikolla saavutetaan maali. Saas nählä.

Tänään oli sarjassa 8. opettaja/ohjaaja seuraamassa edesottamuksiamme. Sehän tarkoittaa käytännössä sitä, että on myös 8 näkemystä siitä, miten hommien tulisi edetä. Valikoimaa siis riittää, olisi kiva saada kaikkien ohjaajien näkemykset eriteltyinä A4 -arkilla, niin voisi siitä sitten poimia parhaan vaihtoehdon. Alkuperäisestä työohjeesta ei tainnut olla tällä työmaalla mitään hyötyä, luulisin.