Eilen päättynyttä työmaata kuvailtiin adjektiiveilla "haastava" ja "vaikea", mutta eipä se tämäkään mikään helppo ole. Maasto on paikoin hyvin kivikkoista ja harvemman puuston takia myös runsaslumisempi. Onneksi sentään ajouria näkyi olevan suurinpiirtein tarpeeksi, ainakin meikäläisen tontilla. Toistaiseksi.
Jukan ja Juhan toiveena oli, että kaadot alkaisi pikkuhiljaa pysymään pois urilta, mutta puuskainen pohjoistuuli piti osaltaan huolen, ettei tähtäilystä ollut juurikaan hyötyä. Pitopuusta oli jotain puhetta....
Onneksi puusto oli valmiiksi harvaa, niin säästyttiin vaikeimmilta konkeloilta. Männyt olivat lähempänä ns. oikeaa mäntyä, eikä mitään tyveen asti oksaisia reuhakkeita.
Kivikkoa.
"Helpompi" alue. Kuvasta sitä ei huomaa, mutta lunta on polven korkeudelle (±10cm). Tyven paljaaksi potkiminen kestää lähes yhtä kauan, kuin karsinta ja pätkintä. Hitasta touhua.
Tero pistelee menemään....
Muinainen pukinjalka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti