Leimikonsuunnittelulla jatkettiin. 

Aamiaisen jälkeen jalkauduimme eilisille salomaille. Tuumailtiin alueen jakamista pienempiin osiin. Arpa saa päättää, kuka pääsee/joutuu mihinkin. Alkuperäisestä suunnitelmasta jakaa koko kolmen hehtaarin tontti joukkueemme kesken poikettiin sen verran, että keskityttiin vain koivuisempaan osaan. Havut saa nauttia keväästä vielä tovin... Jukka toimi konsulttina.

Puolen päivän jälkeen tälläydyimme Jarkon kanssa työvermeisiin. Tarkoituksenamme oli tehdä n. aarin koeala, joka toimisi ikäänkuin ohjenuorana ja esimerkkinä sille, miltä kohteessa tulisi näyttää "sitten joskus".

Koeala sisältää pääosin koivua ja kuusta, seassa muutama mänty. Alue rajautuu lännen puolelta ojaan, etelässä ja idässä ajouriin. Alueen läpi tehdään uusi ajoura.

Hetken riuhtomisen jälkeen suoritettiin tarkistuslaskelmia ja pohjapinta-ala -tarkastelua Tuomon johdolla. Relaskooppi ja mittanauha kiersi. Täytyy sanoa, että ensimmäinen kerta koivikon harvennuksen parissa olikin haastavampaa puuhaa, kuin olin kuvitellut. Onhan asiasta ollut puhetta aikaisemmin, mutta ei sitä vaan tahtonut uskoa, että liian tiheäksi jää. Silmät valehteli rajusti. Ylimääräisiä puita ei ollut kuitenkaan sylikaupalla, vaan yhden käden sormilla laskettava määrä. 

Tottahan se oli jo tuttua, että latvat ei saa koskettaa toisiaan. Metsä siis pitää saattaa sellaiseen tilaan, että se pärjää mukavasti tulevat 10 vuotta. Välimatka runkojen välillä saa olla nelisen metriä.      

Roopen kuitu ja energia.

Näyttöjä ajatellen tämä päivä oli tärkeä. Toivottavasti ainakin joitain pointteja rekisteröityi kupoliin. Esim. kaatosuunnat ajouriin nähden vaatii edelleenkin harjoittelua, samoin tiheyden arviointi ja systemaattinen eteneminen. Poukkoilua esiintyy turhan paljon.

Arttu ja Prttu esitteli taitojaan "luppoajalla".