Aloiteltiin kiertelemällä aluetta, tarkistettiin rajamerkintöjä, ihmeteltiin puita ja pohdittiin ajouria.
Ajourien parissa menikin sitten loppupäivä. Vanhoja urantapaisia oli maastossa jonkinverran, hyödynsimme niitä mahdollisuuksien mukaan. Joka paikkaan ne eivät kuitenkaan yltäneet, joten uusia jouduttiin piirtelemään kartalle. Maasto on pääosin helppokulkuista, muutamia isohkoja kiviä löytyy, korkeuserot kohtalaisen maltilliset.
Tarjolla koivua, kuusta ja mäntyä, nekin melko selkeärajaisesti omilla kasvupaikoillaan. Kuusikko ja männikkö paikoin hyvin tiheää. Koivikossa on joku edeltäjämme käynyt joskus pyörähtämässä.
O-Boy nauhottaa kuusta. Ajoura menee siis tämän puun itäpuolelta, nauhan solmu sille puolelle, tuumii hän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti