Koillissivun rajana toimivan puron viereisellä pienellä töytäreellä kasvava tiheä kuusikko, joka eilen päätettiin jättää rauhaan, joutui tänään kevyen parturoinnin alaiseksi. Punnitsin hiljaa mielessäni, josko mokoma viidakko olisi ollut sittenkin parempi jättää vaikka linnuille suojaksi, mutta muutamia aikoja risukossa riehuessani huomasin, että ei se lopu ikinä. Parinkymmenen neliön alueeseen tuhraantui tolkuttomasti aikaa. Ehken hidastavin elementti oli eräs pienehkö, kauan sitten kaatuneen puun juurakko, jota piti tietenkin kokeilla saada pois tieltä. Kipinäsuihkun valaistessa hämärää kuusiryteikön alustaa tajusin, että "ei näin, pojat perkele" ---> juurakon mukana oli noussut myös jokunen kivi. Teroittelutauko sahalle ja ukolle.
Loppujen lopuksi Ossi kai huomasi epätoivoisen puuhasteluni ja ohjeisti raivaamaan vain metrin säteellä korjattavasta puusta olevat risukot pois.
Ennen (kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa... kuusenresukosta siis)
Ja jälkeen (kuva suunnilleen samasta kohdasta napattu kuin ed.)
"Nauriskuopat"
Päivän kruunasi Ossin esittämä "viilausrengin oikeaoppinen nikkarointi" -show.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti