Palsta oli nolo näky; viime kerralla oli jäänyt liian monta koivuvitsaa pystyyn. Luultavasti olosuhteet vaikutti siihen, että ihan kaikkea ei huomannut siinä jungertaessa. Pari viikkoa sitten oli vielä lumeton maa ja heinä pystyssä, mutta nyt oli sadellut pikkuisen lunta ja heinikko oli hieman painunut. Ei muutakuin paikkailemaan.
Oma tontti tuli luultavasti melko hyvään kuosiin. Loppupäivä meni naapurin puolella jeesaillessa ja ojien varsia siivotessa.
Ossi kävi säälistä teroittamassa sahani ja jutustelemassa rajalla vielä äsken SIJAINNEESTA muutaman koivun ryppäästä. Olin kuulemma osoittanut äärimmäistä rohkeutta sipaisemalla ne maihin... Tiedä sitten, oliko se kehua vai torumista, mutta opettajan äänensävystä ja -painotuksesta päätellen ei ihan hirveä virhe. No, koivujen tilalle noussee jonkinsortin kuusikko joskus tulevaisuudessa, ainakin taimista päätellen.
Päivän päätteeksi oli pieni "palautetuokio".
311012 Taimikonhoitoa männikössä. Jaa-a.... Eilisen tulikivenkatkuisen saarnan jälkeen oli pakko vähän tsempata.
Pikainen neuvonpito ja työohjeiden lukaisu (ääneen) hallilla, kamat kyytiin ja kohti uusia seikkailuja.
Jokainen sälli sai 3,99m riu'un, ja suoritimme ympyräkoeala-laskennan jokainen omalla nurkkauksellaan. Kehän sisään jätettiin 12 kelvollista tai lähes kelvollista puuta, kaikki muu sai mennä. Valinnanvaikeuksia riitti; taimikko oli paikkapaikoin hyvinkin tiheää, taimista osa mutkaista, osa haaroittuneita yms. Kahdesta vierekkäisestä piti valita parempi, joka kokemattomalle tuotti hetkittäin lieviä ropleemia.
Homma lähtikin melko nopeasti rullaamaan. Ympyräkoealan säästettävät esimerkkipuut oli merkattu sinisellä nauhalla, ja kun se oli putsattu, niin laajennetttiin reviiriä omaan tahtiin. Työ tuntui sujuvan nopeasti.
Opettaja kävi tuomaroimassa alueemme ennen ruokailua. Artikulointi, ilmeet ja kysymys: "näyttääkö tämä nyt siltä, mitä teidän käskettiin tehdä?" nostatti hieman verenpainetta ja ehken kuumotti korvia. Pikainen laskutoimitus pystyssä olevista puista osoitti, että olimme olleet liian arkoja, eli liikoja, huonompia sai karsia vielä rohkeasti pois. Onneksi niin päin.
Paikkailun jälkeen siirryin alueen rajalle, jossa mäntyä ei juurikaan ollut. Tilalla oli koivua, leppää, kuusta ja muutama kataja + pihlaja (säästöön). Nyt jätettiin myös muutama kuusi ja koivu pystyyn männyn vähäisyyden ja monimuotoisuuden nimissä.
Rajalla. Taustalla pääkohde, eli männikkö.
Kuva valehtelee enemmän kuin 1000 sanaa, puiden horisontaalinen asento = kaatosuunnat hallinnassa?
Työn haluttua jälkeä ohjeistettiin painottamalla yhtä adjektiivia: laatu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti