Työohjeen ja kartan saimme opettajalta, muuten saimme toimia sektoreillamme melko vapaasti pieniä poikkeuksia lukuunottamatta. Aukkopaikoille koivu tai 2, sekä pihlajat tietty kaikki säästöön. Itse jätin Ossin ohjeista huolimatta muutaman pajukon, jossa huomasin hirvien murkinoineen. Viereiset, noin nelimetriset kuuset tuskin kärsivät ko. kaverista juurikaan.
"Lehti poistuu, havu jää"
Pitkässä heinikossa liikkuminen ja asiallinen toiminta tuotti välillä hankaluuksia. Spot the taimi.
Tällaisten alle kolmemetriä leveiden ojantapaisten ylittäminen onkin sitten oma juttunsa. Suosittelen ottamaan sahan irti valjaista ennen hyppäämistä. Vahinkoa syntyy mahdollisesti kaatuessa paljon vähemmän, eikä ne työssä tulleet, omasta hölmöydestä tulleet vekit ja puuttuvat jäsenet kuitenkaan mitään ylpeilyn aiheita ole. .. En tiedä sitten, mitä viralliset ohjeet sanoo, mutta niin minä nyt tein ja havaitsin sen toimivaksi. Saha pitää olla tietenkin sammutettuna.
Kaatosuunta pois päin ojasta, eikö?
Lounaaksi puolukoita ja mustaa kahvia.
Kentällä huomattua: Voimakas "jonkun" läsnäolo/tarkkailu-tunne. Joskus jossain puistossa oli tilanne, jossa huomasin tuoreen karhun tassun painauman kuivahtaneen lätäkön mutaisessa pohjassa. Tasan tarkkaan sillä hetkellä mieleen juolahti, että itse KOUVO istuu jossain siinä lähettyvillä kuusen alla ja tarkkailee outoa kulkijaa reviirillään. Vähän samanlainen tunne oli tänään siel heinikossa hyöriessä. Todnäk se oli kuitenkin Ossi, joka tiiraili työn etenemistä.
Syysloma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti