GRANDE FINALE, viimeinen raivauspäivä tällä erää.
Nimenhuudon jälkeen "valtauksille", eli toisin sanoen kaava oli sama, kuin viikko sitten. Itsenäistä työskentelyä ilman jatkuvaa opastusta ja valvontaa. Ossi ja Terhi kierteli alueella ja huomautti, jos oli korjattavaa. 2400/ha, 12/3990
Oman palstani koillis-kulman parinkymmenen neliön puuryppäässä oli aluksi hieman miettimistä: Suomen puulajikirjo esiintyi siinä lähes koko komeudessaan.
Koivu, pihlaja, kataja, mänty, kuusi, sekä jokunen leppä.
Jätin sen tarkoituksella koskematta ja siirryin suoraan mäntyjen kimppuun. Tällä kertaa koetin edetä ilman koeala-seivästä ja nähtävästi enimmäkseen onnistuin pysyttelemään kohtuuden rajoissa. Muutamia epähuomiossa jääneitä yksilöitä jouduin poistamaan jälkikäteen.
Omalla alueella pysyminen oli hieman hakusessa ja lipesin välillä Juliuksen tontille. "Ei haittaa", kuittasi Julle päivän päätteeksi. Kumma jätkä.
Liikkuminen kankaalla oli helppoa ja työn eteneminen mielestäni kohtalaisen ripeää, kirimistä riittää silti.
Ennen poislähtöä sain vielä määräyksen uudelle alueelle. Työnkuva pysyi samana. Tämän alueen männyt olivatkin sitten hieman haastavampia tapauksia; lähes jokaisessa puussa oli joku valuvika, eli sahan kanssa edetessä piti silmiä pyöritellä kameleontin lailla. Valintojen tekeminen hidasti työtahtia jonkin verran, mutta teki tehtävästä mielenkiintoista ja erilaista verrattuna aamupäivän melko "tuttuun ja turvalliseen" puurtamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti