Aamusella mentiin VilleKoon kanssa kiertelemään palstoille ja funtsittiin viimeisiä poistoja. Muutama riuku löytyikin ja ne poistamalla saatiin tontti kondikseen.

....tai niin ainakin kuvittelin. Tarkistuskierroksella piipahtaneen Juhan haukankatse oli kuitenkin armoton ja jo kohta oli muutama leima koristamassa "vahingossa" pystyyn jääneitä mäntyjä. Leimaaminen nopeuttaa ilmeisen tehokkaasti etenemistä, kun ei tarvitse harjaantumattomalla silmällä tiirailla oikeita vaihtoehtoja.

Ruoka-ajan jälkeen otettiin mittaa Otolle sattuneesta konkelosta. S-mutkalla ja paksuhkoilla oksilla varustettu männynkäppyrä jumiutui epätoivoisesti vierustovereihinsa. Saimme siirrettyä tyveä vaivaiset puoli metriä kampeamalla ja vipuamalla, vänkärillä ja koivupöllillä. Latvus liikkui mukana, laskeutuikin hieman ja siirtyi halailemaan toista toveriaan. Siinä vaiheessa touhuun oli mennyt reilu puoli tuntia ja alkoi näyttämään siltä, että siihen se prkl jää. Onneksi Juha ja Roope tuli parahiksi paikalle, niin saatiin lisää vipuvoimaa seipäisiin. Alashan se siitä tuli, niinkuin oli tarkoituskin.

Iltapäivä meni loppujen leimattujen parissa.