Oli oikeastaan mukava päästä tutulle tontille touhuamaan viimeviikkoisen tuskailun jälkeen. Ilmakin oli parempi: pikku pakkanen, vieno tuuli ja kevyt lumisadekuuroilu.
Jatkoin jo aikaisemmin aloittamaani ajouran tekoa ja harventelin uran vierustaa ikäänkuin välipaloina. Palstani vieressä, naapurin mailla, on nuori taimikko ja työpisteeni on siinä rajapinnassa. Raja on merkitty puna-keltaisin nauhoin, kuten olen jo tainnut mainitakin. Sepä ei ollutkaan niin tiukka, kuin uumoilin, vaan hyvinkin joustava: linjan "väärältä puoleltakin" saa rouhaista raskaammalla kädellä.
Juha kävi aamupäivällä kierroksellaan katselemassa työn "etenemistä" ja ohjastamassa seuraavaa siirtoa. "Oikealla työmaalla" ajoura kulkisi n. 10 metriä rajasta, leimikolla. Tällä työmaalla tehdään toisin, ura kulkee juuri rajalla, mutta uran ja taimikon väliin jää kuitenkin jonkinlainen välimallin "suojakaistale". Eli leimikon ja taimikon raja ei ainakaan vielä tässä vaiheessa ei ole ikäänkuin veitsellä leikattu.
Leimikko vasemmalla, ajoura keskellä ja taimikko oikealla.
Kuvan keskivaiheilla näkyvä pinon pää ja yksinäinen tyvijööti sai Juhan toivomaan, että kolmantena vuonna moista ei saa enää näkyä työmaalla. ... Olisikohan tuo kuusipino sen takia tuossa, kun oli jossain vaiheessa vähän hakusessa uran reitti. Jopa opettajilla, ei siis pelkästään minulla. En muista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti