Tänään syntyi jälkeä enemmän, kuin eilen ja toissapäivänä yhteensä. Ajoura alkaa olemaan valmis, ainoastaan peränurkkauksen kurvissa oleva iso kivi ja sen kiertäminen rassaa enää. VilleK oli tulossa kovaa vauhtia uran toisesta päästä vastaan ja loppupäivästä sai olla jo hieman tarkempi kaatojen suhteen, ettei tule läheltäpiti-tilanteita.

Tämä koivu oli jostain syystä jäänyt jo toissaviikolla hiertämään männynlatvaa. Poistin sen.

Muuten tämä päivä oli eilisen toisinto, sillä erotuksella, että olin lähes koko ajan "yksin". VilleK oli tosin näköetäisyydellä, mutta ohjaajista kumpainenkaan ei käynyt jutulla. Jossain vaiheessa tuli raivaus-jaksolta tuttu Ossi-efekti, eli tuntui siltä, että joku tarkkailee, mutta ketään ei näy. Poislähtiessä selvisikin, että Terri oli käynyt ruokailun jälkeen palstallani katselemassa etenemistä.

Loppupäivästä keli kirkastui ja aurinkoisen edessä oli vain ohkonen pilviverho. Harvinainen ilmiö näillä kankailla.

Vänkärin käyttö on vähentynyt kiitettävästi. Tällä viikolla olen koskenut siihen 2 kertaa, reppuun laittaessa ja kerran apuna yhden onnettoman konkelon kanssa. Jotain on tapahtumassa.