Ajoura harppasi tänään jonkin verran eteenpäin. Työnsuunnittelussa olisi vielä petraamista, välillä tuli singahdettua leimikon puolelle harventamaan. Lähtöajatuksena oli, että saan siten helpommin kaadettua uralta poistuvat puut jotenkin fiksumman oloisesti. Mopohan siinä karkasi. Onneksi Terri tuli keskeyttämään puuhani ja opasti takaisin uralle. 

Tänään oli siinä mielessä hyvä päivä, että näkyvää jälkeä tuli jo kohtalaisesti aikaisempiin päiviin verrattuna. Suunnitelma alkaa ilmeisesti pikkuhiljaa selkenemään vanhallekin. "Nyt tuntuu siltä, että menee hyvin ja työ etenee mallikkaasti" -fiilis on aina ennen johtanut siihen, että olen tehnyt jotain totaalisesti väärin ja sitten on tullut paskaa niskaan. Tänään ko. teoria koki inflaation. 

Kanto ja kanto