Juuri eilen ehdin kehumaan Terrille, miten mukava on puuhastella hieman sivummalla muusta porukasta erillään. Siis näköetäisyyden ulkopuolella. Tänään se ei tuntunutkaan enää yhtä hyvältä ajatukselta.... Ehkä opettaja(t) luottaa liikaa siihen, että osaan "hoitaa homman kotiin". Itse en ollut asiasta läheskään niin varma, kun tänään tiirailin palstaani. Armollinen lumisade peittänee oksa- ja risukasat alleen ennen ensi viikkoa.

"Neitseellisellä työpisteellä" Kalle ajoi takaa sitä, että saisin rauhassa pohtia kaatosuuntia, pinojen paikkoja ja sen sellaista. Toimeen tarttuminen oli tänään pikkuisen hakusessa, en tiedä miksi. Jotenkin ei vain ajatus kulkenut. Saattaa olla, että nuoskakeli vaikutti jonkin verran, niinkuin eilenkin. 

Onneksi Kalle kävi jossain vaiheessa päivää jakamassa käskyjä ja neuvoi rajalle tulevan ajouran reittivalinnassa. Se kohensi huomattavasti motivaatiota. 

Puna-keltainen viiva osoittaa reippaiden nauhoittajien merkkaaman rajan, sininen rantu taas näyttää, miten tällä tontilla pannaan mutka suoraksi. Konekuskin helpompi kulkea, kun ei ole kovin mutkainen ura. 

Oikomista.