Roope relaa
Tulokset kirjattiin huolellisesti paperille puulajien mukaan. Koivu, mänty ja kuusi kukin eri sarakkeisiin. Saatuja arvoja vertailtiin päivän päätteeksi v. 2007 tehtyyn mittaukseen. Heittoa tuli reilut 30%. Syy moiseen saattaa olla nyt mitattujen puiden pienempi otanta, alueen aikaisemmat myrskykaadot (isojen poistuma) tai sitten ihan rehellinen sähläys.
Jep. Se eilisestä
Tänään päästiin taas sahailemaan. Aamu alkoi Antin "ergonomia ja työturvallisuus" -pikakertauksella.
Sitten siirryttiin omille palstoille. Oma palstani oli sama kuin viime viikollakin, tien varressa, ensimmäisen ajouran alkupäässä. Siivoilin viimeviikkoiset jälkeni kondikseen ja tutkailin alustavasti, mitä puita lähtee ja mitä jää. Aikaisemman katselmuksen perusteella vanha ajoura oli paikoitellen liian kapea, joten aloitin kaatamalla semipaksun männyn tien syrjästä. Kaatosuunnaksi valikoitui ajoura, koska uran ja tien välinen metsikkö on vielä toistaiseksi liian tiheä, sinne kaatamista koitan välttää vielä tässä vaiheessa.
Lovi, kaatosahaus ja hep, päivän ensimmäinen konkelo oli siinä. Vänkärillä kampeaminen ei ehonnut, joten sahasin pitopuuta hieman kaposemmaksi. Tuskin oli saha purrut muutamaa senttiä pidemmälle, kun jo alkoi lumet tipahdella oksilta. Kaato kävi melko kivuttomasti konkeloitumisesta huolimatta.
Karsintaan lähdin asenteella. Palautin mieleeni opettajien toitottamaa kaavaa ja kas kummaa, se alkoikin sujua jo melko vaivattomasti. Ehkä hieman olisi vielä petrattavaa jalka- ja vartalotyöskentelyn kanssa, mutta pääosin olin tyytyväinen suoritukseen. Saattaahan se tietenkin olla, että ns. omatoiminen puuhastelu toi työhön vähän rentoutta, ei siis ollut suorituspainetta, mikä joskus/usein tulee esim. opettajan ollessa vieressä tarkkaamassa.
Seuraavat kaadot meni saman kaavan mukaan. Konkeloja myöten 1:1. Kaatosuunnat ei näköjään aina täsmää suunnitelman ja toteutuksen osalta.
Harvaksi menee.
5+5+3. Kahvitauko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti