Tänään mentiin sitten metsään. Karavaani starttasi auringonnousun aikoihin, suunta kohden opetusmetsää Leipäsuon nurkilla. Olimme aikaisemmin käyneet mestoilla rajauksia tarkistamassa ja hakkuusuunnitelmien merkeissä. Tuttu pläntti siis. 

Ennen varsinaista oppilaskohtaista koeponnistusta Kalle näytti muutamia metodeja ja asentoja, joilla minimoidaan tapaturmien sattumisen mahdollisuus, lisäksi työskentelyergonomia oli kovasti tapetilla. Turhia liikkeitä olisi syytä välttää, koska "pienistä puroista jne...." Esimerkkien sanoma oli kouriintuntuvan väkevä.

Sitten päästiin sahailemaan. Perttu tarjoutui ensimmäisenä kokelaana kaatohommiin. Ensin tietenkin valittiin kaatosuunta. Kalle opasti ja seurasi työskentelyä lähietäisyydellä koko ajan. Lumet pois puun juurelta sammalta myöten, tyven karsinta -demonstraatio, tähtäys, lovi kaatosuunnan puolelle ja kaatosahaus vastakkaiselta puolelta. Pitopuun vahvuus n. 10% rungon paksuudesta. Päivän ensimmäinen puu lähtikin kaatumaan haluttuun suuntaan Pertun tuupattua sille hieman alkuvauhtia. Pikainen, mutta hallittu poistuminen takaviistoon ja siinä se, nappisuoritus.      

Kumpu-Villellä olikin sitten vähän haastavampi tehtävä: loivassa "rinteentapaisessa" hieman alarinteen puolelle kallistuva mänty piti kaataa ylämäkeen. Kaatolovi meni jees, kaatosahaus alkoi lupaavasti, kunnes puu alkoikin hangoitella vastaan ja kallistui "väärään suuntaan". Laippa jäi nalkkiin ja peli puhallettiin poikki, oli tuumaustauon aika. 

Runkoa saatiin nitkuteltua sen verran oikeaan suuntaan, että saatiin vänkäri väliin. Siinä kohtaa päätettiin pitää pieni paussi ja pohdittiin toisia keinoja tilanteesta selviämiseen. Tönimällähän runko ei hievahtanutkaan, mutta koivurangalla hieman ylempää työntämällä alkoi tapahtua. 

 

Julius ja Perttu apulaisina vänkärin ja lihaksen kera. Lopulta puu antoi periksi ja kaatosuunta-suunnitelma piti.

   

Yleisesti ottaen kaateluharjoitukset sujuivat lähes kommelluksitta. Pientä hakua loven ja kaatosahauksen korkeuden suhteen ilmeni, mutta sellainen ominaisuus karsiutunee tulevaisuudessa.

Kalle analysoi.

Iltapäivän puolella saimme esimakua karsintatekniikasta. Jälleen kerran korostettiin turhien liikkeiden minimointia myös karsimisen yhteydessä. Kaava "1-2-3-4-5-6" näytti ammattimiehen otteilla helpolta. Luultavasti omalla kohdalla menee vielä tovi, ennenkuin ko. liikesarja jää muistiin. Aika näyttää.

Karsintaa helpottamaan väsättiin "penkki". Sitä varten kaadettiin kaatosuunnalla sopivasti tönöttänyt alle kymmensenttinen (⌀) kuusi, joka sahattiin n. metrin korkeudelta "V" -tyylillä. Ranka hankaan ja valmista tuli. 

Rojautuksia